Elämästä veit mun parhaat vuodet...

... takaisin sä niitä koskaan tuo et. Näin laulun sanoin voidaan kuvata suomalaisia salattuja tuntoja maailman menoa miettiessä.

1970- ja 1980 -luvuilla syntyi puoluepoliittiseen ohjaukseen betonoitu julkinen sektori (valtio- ja  kuntasektori). Julkisen sektorin työntekijöiden määrä Suomessa on noin 700 000 henkilöä. Hurjimpaan aikaan lähes kaikkiin paikkoihin vaadittiin jonkin poliittisen puolueen jäsenkirja. Poliittisesti valveutunut ihminen ei voinut useinkaan olla poliittisesti sitoutumaton, koska perheen oli elettävä. Näin moni joutui tunnustamaan ja taakkanaan kantamaan väriä, jota ei henkisessä sielunmaisemassaan omakseen kokenut.

Kun rahaa riitti, niin kaikkia virkoja ja toimia ei perustettu todellisen tarpeen sanelemana. Hyvä vaalityöntekijä oli paikkansa ansainnut. Se oli silloisen ajan henki.

Kun paikat läänitettiin puolueille, niin tottakai kyseiseen tehtävään valituksi tulleen henkilön oli osallistuttava myös sen puolueen toimintaan, jolle kyseinen paikka oli jollain mukavalla rantareisulla sovittu uuvuttavien neuvotteluiden päätteeksi. Kuluneina vuosikymmeninä ei ole juurikaan tiedostettu tai haluttu tiedostaa, että puolueiden julkinen toiminta on vain pieni osa poliittista koneistoa. Tämä julkisuudesta piilossa oleva koneisto on kaiken aikaa näkyvästi läsnä, mutta harva tulee ajatelleeksi elämää kulissien takana. Yksi vaiettu totuus on, että jos jostain syystä jollain virkamiehellä ja paikallisilla politiikan pyörittäjillä ei ajatusten askelma kulkenut samaa tahtia, niin yleensä vika oli aina virkamiehen. Paikalliset politiikan pamppumiehet huolehtivat tehokkailla keinoilla kyseisen virkamiehen kunnasta häätämisen täytäntöönpanon. Sivistyneessä valtiossa ihmisarvo kuuluu jokaiselle tai pitäisi kuulua, mutta...

Poliittiset päättäjät tulevat ja menevät samassa suhteessa mitä vaaleja käydään. Virkamiehet kuitenkin pysyvät pitkälti tehtävissään vaalien tuloksista riippumatta. Vahvat vaaleilla valitut päättäjät ovat vuosien kuluessa ohjanneet julkisen sektorin toimintaa. Nykyään kysellään, ohjaavatko vahvat virkamiehet politiikkojen toimia. Ovatko politiikot onnistuneet saamaan vuosien saatossa aikaiseksi luomuksen, joka on valtio valtion sisällä. Suomalaisessa demokratiassa kansalaisten täytyy pystyä luottamaan siihen, että vapailla vaaleilla, poliittisin perustein valitut henkilöt pystyvät voimakkaalla, mutta samalla inhimillisellä tavalla tekemään kauaksi kantavia ratkaisuja.

Koska tilanne ei selvästikään kaikilta osin ole enää poliittisten päättäjien hallinnassa tämä nykymuotoinen etuvartiojärjestelmä on tälläisenaan purettava. Suomalaisilla on oikeus vahvaan kansalaisyhteiskuntaan, jossa kansan mielipide huomioidaan sellaisen poliittisen järjestelmän kautta, johon ihminen voi luottaa. Ei voi olla niin, että ainoastaan poliittisen aatteen jäsenkirja takaa elämän edellytykset ja merkittävän yhteiskunnallisen uran. En pidä ollenkaan suotavana menettelyä, jossa valituksi tullut henkilö joutuu pakotetusti ottamaan jäsenkirjan, joka ohjaa hänen julkista elämäänsä omasta sisäisestä halusta ja tahdosta riippumatta.

Sitten vielä pari muuta juttua.

Nykyään puhutaan kasvavista sosiaali- ja terveysmenoista. Yksittäisistä menoeristä suurimmat eri hallintokunnissa ovat yleensä henkilöstön palkat. Kulujen karsinta kohdentuu tulevaisuuden puheissa mm. palkkakulujen leikkauksiin. Jos esimerkiksi kysyn, että miten tämä nyt sitten tehdään tilanteessa, jossa suorittava henkilökunta on jo nyt pahassa ylikuormassa. Pitäisikö täältä olevinaan teidän mielestänne vähentää väkeä, niin vastauksena on Nooh... ei tietenkään sieltä. Mistäs sitten, puretaanko jäsenkirjaläänityksiä? Vastauksena on hiljaisuus. Työ- ja elinkeinoministeriön arvio on, että sote-aloille tarvitaan 120 000:n työntekijän lisäys vuoteen 2025 mennessä. Aikaa asian hoitamiseen on käytettävissä niukalti ja eikä näytä olevan mitenkään päällimmäisiä huolenaiheita poliittisessa keskustelussa.

Suomen valtion velka nousee ensi vuoden aikana 85 miljardiin euroon, joka on 46 %:n luokkaa bruttokansantuotteesta. Verojen korotuksia ym. muuta kuuluu tulevina vuosina olevan siihen tyyliin, että tulevaisuuden uusköyhälistöön alkavat kuulua työssä käyvät kansalaisetkin. Poliittista sata lasissa keskustelua ei asian ympärille tahdo helposti syntyä. Mistähän lie johtuvaa?

Tässäpä nyt oli tätä perussuomalaista populismia. Olkaa hyvä.