Äänikynnys ja sen seuraukset

Sen verran jäi vaivaamaan Ari Alsion blogissa käyty lyhyt keskustelu äänikynnyksestä ja poliittisen kentän muutoksesta, että täytyy nyt avautua asian suhteen enemmän.

Vaalilakiuudistukseen on tulossa ilmeisesti vuoden 2015 eduskuntavaaleista alkaen mm. 3 %:n äänikynnys sekä vaaliliittokielto. Kommentoin nyt sitä mitä tämä mielestäni tulevaisuudessa tarkoittaa.

Viimeisin kannatusmittaus kertoi seuraavanlaisia lukemia Kokoomus 22.5 %, KEPU 19.5 %, SDP 19.4 %,Vihreät 11.8 %, PerusS 9.1 %, Vasemmistoliitto 7.3 %, KD 4.5 ja RKP 4.2 %.

3 %:n äänikynnys tarkoittaa toteutessaan sitä, että Suomessa siirrytään poliittiseen harvainvaltaan. Nykyisessä eduskunnassa on edustettuna yllämainitut kahdeksan puoluetta. Kokoomus on nykytilanteessa haastettavana piikkipaikalla ja osaa siinä pysyäkin pitkään ellei torpedoi itse itseänsä. KEPU räpiköi vaalirahoituslietteessä odottaen pelastusrengasta, jota ei taida löytyä. SDP on ongelmissa perinteisen vasemmistolaisuuden ratsastaessa kohden auringon laskua. Vihreät tekevät tasaista suoritusta ilman suurempia murheita kannatuksen sahautumisesta. Perussuomalaiset ovat historiallinen menestystarina, jossa myös tavalliset ihmiset ovat löytäneet paikan itselleen ja ajatuksilleen. Vasemmistoliitto sukeltaa syvällä ja ellei ilmaa löydy tankkeihin edessä on lopullinen pohjakosketus. KD:n kohtalona on se, ettei politiikassa jatkossa pärjätä sanan voimaan nojaamalla. RKP on hankkinut itselleen mielikuvituksettoman kielipuolueen stigman, jota ei pyyhitä pois poliittisilla ihonsiirroilla.

Näistä asetelmista lähdetään vuoden 2011 eduskuntavaaleihin, jotka ovat kantavana pohjana vuoden 2015 historian kirjoihin jäävälle vaalitaistelulle, joka on siis poliittisen olemassaolon taistelu Vasemmistoliitolle, KD:lle ja RKP:lle. Ensimmäisenä 3 %:n valintarajan alapuolelle putoaa ilmeisesti KD, sitä seuraa Vasemmistoliitto ja viimeisenä taiston kentälle kaatuu RKP.

Tähän lopputulokseen päädytään ajatuksilla, joiden mukaan poliittista elintilaa ei vaan yksinkertaisesti löydy kaikille nykyisille ryhmille vuodesta 2015 eteenpäin. Vaalilittokielto pakottaa käytännössä asettamaan kaikkiin vaalipiireihin täydet listat riittävän kokonaiskannatuksen saamiseksi. Politiikan murros nyt ja lähivuosina saa valovoimaiset ehdokkaat valitsemaan itselleen aiemmasta kaavasta poikkeavat poliittiset ryhmät. Vaaliraharappion ja muiden ongelmien kanssa äheltävät puolueet ovat menettäjiä ehdokashankinnassa. Toisin sanoen ovat myös menettäjiä poliittisessa kannatuksessaan ja yhteiskunnallisessa asemassaan.

Ylläolevan jälkeen päästään tilanteeseen, jossa Vihreät ottavat hoitaakseen nykyisen vasemmiston tontin, Perussuomalaiset syrjäyttävät KEPUN ja hallitsevat poliittista keskustaa, Kokoomus jatkaa nykyisellä paikallaan ehkä enemmän oikealla. Nämä kolme muodostavat politiikan kovan ytimen. Töttöröö opposition muodostavat SDP ja KEPU, jotka tokkuraisina surevat menetettyä suuruttaan.

Eli siis jatkossa Suomea hallitaan viiden eduskuntapuolueen voimin. Politiikkaan on toivottu tuuletusta, mutta taidetaan tuulettaa kalatehtaan katkut eteisestä olohuoneeseen. Erityisesti tämä äänikynnys on kotoisin sanonko mistä, no en nyt sano, kyllähän te tiedätte. Puutteistaan huolimatta Suomen demokratia on sallinut uusien poliittisten haastajien nousun lavalle. Esimerkkeinä äkkiä tulevat mieleen Suomen Kiristillinen Liitto, Vihreä Liitto, Remonttiryhmä, Nuorsuomalaiset sekä edustamani Perussuomalaiset/SMP/SPP. Näistä haastajista elinkelpoisimmat ovat ottaneet pysyvän paikkansa suomalaisessa politiikassa. Olen todennut, kun aate käy tarpeettomaksi, se kuihtuu pois. Äänikynnyslainsäädännöllä eduskunnan ulkopuolelle ollaan "väkivaltaisella" tavalla syrjäyttämässä ajatuksia, joihin voi sisältyä tulevaisuuden kehityksen siemen. Ajatelleenpa tilannetta, jossa kannatusosuus on vaikkapa 2.8 %, käytännössä 3 - 5 kansanedustajaa nykyisellään. Uudella lainsäädännöllä, pihalla olet. Voi vain kysyä, kuka sparraa ja toimii vahtikoirana sekä järjestelmän uudistajana jatkossa.

Kaiken kaikkiaan kyllä politiikassa täytyy olla valmiutta ja rohkeutta ottamaan vastaan uudet haastajat, vaikka se olisi itseltä poissa. Ellet pärjää heidän kanssaan, niin edustamasi aatemaailma kaipaa uusiutumista tai muutoin se kuihtuu pois.  Kohta joku toteaa, että kyllähän voi haastaa jatkossakin. Kyllä voi, mutta tämä edellyttää todella rajua poliittista sanomaa. Eli meillä on äkkiä käsissämme voimakas ja vaikeasti hallittava ääriliike. Nykytilanteessa 1 - 2 kansanedustajan ryhmät voivat menestyä ja kasvaa rauhanomaisin keinoin ja aikaan saada tarpeelliset yhteiskunnalliset muutokset.